Clarke

Easypower`s Griffin

Bordercollie

FI22207/22

Mustavalkoinen

Narttu 

04.03.2022

Selkä VA0 - LTV0

Kyynärät 0 - 0

Lonkat B - A

Olat terve - terve

Silmät OK

Polvet 0 - 0

Sydän OK

DNA MYDOGDNA   EAOD kantaja, muuten kaikki ok

Clarke noin 18kk

Haaveilin bordercolliesta useamman vuoden, kunnes haave toteutui 19 vuotis- syntymäpäivänäni , kun Clarke rantautui tuomaan lisäpotkua laumaamme. Clarke on pieni mutta täynnä tulta ja tappuraa. Monen toiveen täyttymys, ei kuitenkaan se kaikista helpoin koira monessakaan mielessä. 

Kuten Beca, myös Clarke on opettanut minulle paljon ja opimme koko ajan lisää! 

Luonne:

Clarke on luonteeltaan tosi moniulotteinen. Oman lauman kesken neiti on maailman kultaisin nykyisin jopa välillä pieni kainaloinen. Vieraat koirat lenkillä aiheuttavat räjähdyksen, joka laantuu kuitenkin heti kun päästään ohittamaan. Tämä on aika pitkälti muiden lenkkeilijöiden vika sillä täällä Tampereella todella monella koiranomistajalla on tapana jäädä koiran kanssa tuijottamaan vastaantulevaa ja ohi haluavaa koiraa. Tämä provosoi tunnetusti toista koiraa. 

Kuitenkin niissä tilanteissa, jossa toinenkin koira liikkuu eteenpäin ei ole mitään ongelmaa. Treeneissä, kisoissa ja näyttelyissä vieraat koirat eivät aiheuta tunnepurkauksia ja vapaana Clarkelle kaikki koirat ovat enemmän kuin ok. 

Clarke sujahtaa itse todella helposti ja nopeasti uuteen laumaan ja myös meille kotiin saa tulla kuka tahansa ihminen tai uusi koira, eikä tilanne aiheuta Clarkelle mitään muutosta.  

Clarke lukee muita koiria ja tilanteita hyvin eikä haasta riitaa ja osaa käyttää taitavasti rauhoittavia signaaleja sekä vastavuoroisesti lukea niitä toisista koirista. 

Olemme muutaman kerran käyneet koirapuistossa kokeilemassa kuinka kommunikaatio täysin vieraiden koirien kanssa onnistuu. Clarke oli tilanteessa hieman hämillään, ärsyyntyi tunkeilevista uroksista. Ei kuitenkaan osoittanut agressiivisuutta. Lähti leikkiin mutta rauhoitteli vieraita koiria, jos joutui itse jahdattavaksi. Innostui lopulta leikkimään keskikokoisen podengon kanssa. Ei kuolaamista tai muuta suurta stressin merkkiä mutta tilanne ei ollut Clarkelle se kaikista luontevin.

Clarkesta löytyy oikeastaan yksi ominaisuus, joka ärsyttää minua välillä suunnattomasti. Clarke piippaa monesta syystä. Oli se sitten liian hitaasti tuleva ruoka, ulos lähtemisen kestäminen, treeneissä odottaminen. Muita huonoja piirteitä Clarkessa ei oikeastaan ole ja tämäkin on asia, jolle olemme yrittäneet löytää toimintamallia.

Lisäksi Clarke ei aina ymmärrä ettei hän se maailman pienin sylikoira. Oman perheen kesken neiti änkee itsensä syliin ja jos rapsutuksia ei kuulu tarpeeksi paljon ja nopeasti, saattaa rapsuttaja saada tassun naamariinsa.

Clarken hyvistä puolista voisin myös kirjoittaa useamman sata sanaa mutta pyrin pitämään homman lyhyenä. 

Clarke on helposti motivoitavissa sekä ruolla että lelulla. Lisäksi palkkaantuminen sosiaalisesti toimii välillä jopa paremmin kun namilla tai lelulla. Lisäksi  agilityssä pelkkä tekeminen on Clarkelle se suurin palkka. Clarken kanssa on helppo tehdä töitä ja on mukava nähdä, että se on innolla mukana kaikessa. 

Clarke on aina innolla mukana kaikessa, mitä ikinä sen kanssa keksiikään tehdä. Paras pikkukoira.

Clarke ei ole missään vaiheessa jahdannut mitään. Polkupyörät, potkulaudat, autot ja sähköpotkulaudat ovat aina saaneet olla rauhassa, eikä niihin käytetä edes silmää. Clarkella ei ole oikeastaan pentuajan jälkeen ollut minkäänlaista silmän käyttöä. Pentuna leikin yhteydessä satunnaisesti Becaa kohtaan mutta nyt aikuisiällä ei ole ollut mitään ja se ei ole muodostunut ongelmaksi.

Clarke pysyy irti melkein missä vain eikä se mene oikeastaan kovinkaan kauas pysyttelee koko ajan näköpiirissä. Jos näköyhteys katkeaa jää se seisomaan paikalleen ja odottaa, että näkee taas meidät. Jos mitään ei kuulu tulee se tarkistamaan. Rakastan tätä piirrettä koirassa ja tätä on myös pyritty vahvistamaan.

Clarke on luonteeltaan sopivasti ohjaajapehmeä. Clarken tekemiseen saa puuttua ja korjata jonka jälkeen se yrittää parantaa. Clarke tarjoaa paljon joten sen käytöksestä on helppo napsia uusia vahvistettavia asioita. Oppijana Clarke on hieman hidas. Se oppii asiat parhaiten levossa. Muutaman toiston jälkeen tulee aivohiki ja muutaman päivän jälkeen taito on jo hallussa. Todella monella tavalla helppo ja ihana koira kaikkine haastavine puolineen. 

Clarke on nyt kaksi vuotta täytettyään mennyt koko ajan vain parempaan suuntaan. 

Terveys:

Clarke on tähän asti ollut perusterve. Mahan kanssa oli pikkupentuna paljon ongelmia sillä kana ei loppupeleissä tuntunut sopivan. Sama ongelma oli kalkkunan kanssa. Nykyään Clarken maha kestää suhteellisen hyvin kaikkea.

Pentuna ja nuorena Clarke purki tylsyyttään syömällä erilaisia asioita ja olenkin useamman kerran kaivanut neidin suusta sukkia, lelujen paloja ja kokonaisina nieltyjä luita. Nykyisin sukat eivät päädy enää suuhun ja leluja ei yritetä suolistaa eikä syödä. 

Tämä oli pitkään oma huolenaiheeni mutta juteltuani eläinlääkäreiden kanssa ja oteettuamme erinäisiä kokeita vaikuittaisi kaikki olevan kuitenkin kunnossa.

Luustoltaan Clarke on täyttä kultaa. Lonkista lausuva eläinlääkäri on kirjoittanut lisätietoa koskien B-lonkkaa: "hieman matalat lonkkamaljat". 

Silmät olivat tarkastuksessa hyvässä kunnossaja sydämen syke oli rauhallinen ilman ylimääräisiä sivuääniä. Polvet olivat hyvin paikallaan. 

Harrastukset:

Jo Clarkea ottaessa haaveenani oli toimiva, nopea ja varma agilitykoira. Lisäksi halusin päästä harrastamaan vetolajeja oikein kunnolla ja uskoin, että bordercolliesta olisi siihen. Pienenä haaveena oli myös pelastuskoirajit joita tein jo Clarken tullessa Becan kanssa. 

Lopputulema tällä hetkellä on se, että teemme sekä agilityä että vetolajeja. Pelastuspuoli on vähän jäänyt sillä seuroihin mukaan pääseminen on todella vaikeaa. Lajina PEKO on todella aikaa vievää ja sen ohella muut lajit väistämättä vähän jäävät. 

Pentuna ja nuorempana Clarke oli todella vauhdikas eikä sen kyky keskittyä riittänyt tarpeeksi pitkälle. En nähnyt järkeväksi turhauttaa sitä asioilla joihin joutuu hidastamaan. 

Teimme kuitenkin paljon pohjia jälkeen, hakuun ja esineiden ilmaisuun. Hallinnan opettamisen jätin odottamaan. Syy tähän oli Clarken vauhdikkuus. En pidä viilaamisesta ja tykkään Clarken tavoin tehdä vauhdikkaampia liikkeitä ja tehtäviä. 

Koko aiheuttaa omat haasteensa vetoajien puolella. Vaikka Clarke on sähäkkä, kestävä ja nopea ei se silti pärjää kokonsa takia äkkiä kaksi kertaa isommille belgianpaimenkoirille. 

Tästä huolimatta kilpailemme lajissa sillä molemmat tykkäävät siitä ja tuloksia tärkeämpää on hyvä ja ehjä suoritus. 

Kilpailemme osittain lajissa myös itseämme vastaan. Pyrimme voittamaan omat aikamme ja parantamaan omia suorituksiamme. Clarke on vetäessään kuuro ja sokea kaikelle muille paitsi minulle ja radalle. Se on uupumaton työmyyrä, joka jaksaa taistella ja maaliin tullessaankin se on valmis vielä jatkamaan. 

Clarke kykenee pitämään tasaista vauhtia huonollakin pohjalla mutta on parhaimmillaan tasaisella ja mutkaisella radalla. Sulan maan aikaan liikumme pyörällä, jotta pääsemme adrenaliiniin käsiksi myös lämpimällä säällä ja kykenemme pitämään kuntoa ja lajitaitoja yllä myös kauden ulkiopuolella. Laji on kiva mutta niin kuin kaikkeen myös  tähän lajiin liittyy paljon vaaroja jotka vaativat koiran säännöllistä huoltamista, kunnon ylläpitoa ja tarpeeksi lepoa ja palautumista aktiivikauden välissä.

Agilityn olemme aloittaneet Clarken ollessa 7vko ikäinen. Olemme tehneet suuren työn pohjalle, joten luustokuvien jälkeen toimivan kokonaisuuden rakentaminen on ollut helppoa. 

Clarke starttasi kilpailu-uransa ollessaan juuri ja juuri kilpailuikäinen. Paljon on vielä tehtävää ja nykyään moni onkin sitä mieltä, että koiran kilpailuikää pitäisi nostaa. Ymmärrän tämän mutta itse aloitin kilpailemisen aikaisin, jotta tiedän mitä lähdemme korjaamaan. Viralliset kilpailut ovat paras paikka nähdä omat virheet jotta opin luottamaan itseeni ja ohjaamaan koiraani pienen jännityksen vallassa.